Seiska oli tänään päässyt ensimmäisenä kaviokkaana tallia katsomaan. Ruuna oli puhissut uudelle ympäristölle, mutta oli kuitenkin rentoutunut saadessaan turpansa eteen vähän heinää. Pikku ahmattini.
Kohta pitäisi ruveta laittamaan mainoksia yksityistallista ympäriinsä, jotta saataisiin Seiskalle joku kaveri. Ei sillä kamalan kivaa täällä yksin ole, laumaeläin kuitenkin kyseessä. Päätin ottaa mainosten suunnittelun asiakseni heti huomenna, kun itselläni on vielä yksi päivä vapaata ennen uuden jakson alkua uudessa lukiossa.. Jännää..
Mutta ei, nyt en anna itseni jäädä murehtimaan sitä, vaan lähden viemään Seiskan tarhaan. Saisi siellä purkaa vähän paineita, kun oli kerran joutunut seisomaan tänään monta tuntia traikussa.
Nousin ylös levähdyspaikaltani ja astelin tallin puolelle. Liu`utin kättäni sileää seinää pitkin. Että kaikki tuntuikin niin uudelta. Seiska nosti päänsä heinistään kuullessaan tuloni ja kurkotti päänsä oven yli.
"No hei poika. Haluatkos lähteä vähän pihalle," kyselin heposeltani ottaessani sen riimun koukusta. Pujotin riimun ruunan päähän ja avasin oven. Seiska seisoi hetken ovensuussa valppaana katsellen joka suuntaan ja tuli sitten ryminällä käytävälle.
"Rauhotuhan vähän Cee", mutisin ruunalle ja lähdin taluttamaan puhaltelevaa ruunaani pihalle. Pojan pää oli taivaissa ja häntä pystyssä kuin orilla. Käsissä se kuitenkin pysyi ihan hyvin, vaikka olikin ihan täpinöissään.
Portille päästyäni talutin Seiskan tarhaan sisälle ja irrotin sitten narun. Ruuna lähti kintut taivaissa pukkilaukkaa tarhan toiseen päähän ja itse kiiruhdin sulkemaan porttia. Ei Seiska kovin kauaa jaksanut riehua, vaan asettui aloilleen tuijottelemaan peltoja. "Kyllä sille on ihan pakko tässä parin päivän aikana saada itselleen joku kaveri tai siitä tulee ihan hermoraunio", ajattelin tallustaessani kohti päärakennusta, jossa minua olisi vastassa tuhannet pahvilaatikot.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti