Pian kuului kolinaa ja Vilke lähti peruuttaman lastaussiltaa pitkin. Menin itse perässä ja pian seisoime molemmat tallipihalla katsellen ympärillemme. Foxy seisoi valkean tallirakennuksen edessä hymyillen korvasta korvaan.
Paikka oli todella kotoisan näköinen, sopivan pieni, mutta ei resuinen. Täydellinen. Ja nyt minulla oli oma hevonen, ihana suokki, jonka Foxy oli löytänyt minulle.
Lähdin taluttamaan Vilkettä kohti tallirakennusta ja Foxy avasi meille oven. Sisällä oli todella hienoa. Karsinoiden ovet olivat tummanruskeaa puuta ja seinät oli kalkittu valkoisiksi. Tumma ruunikko hevonen kurkotti kaulaansa käytävän perällä erään karsinan oven yli. Vilkkeen korvat kääntyivät osoittamaan toista hevosta. Se oli selvästi kiinnostunut. Laitoin Vilkkeen vastapäiseen karsinaan ja lähdimme hakemaan Vilkkeen varusteita autosta.
Tästä tulisi mahtavaa
Ihana tarinanpätkä, toivottavasti Vilke sopeutuu hyvin ja teidän tutustumisenne toisiinne voi alkaa. Tätä oli todella mukava lukea (ja kuva on hieno, vaikka itse sanonkin ;>) Lisää tällaisia hoitotarinoita! ((:
VastaaPoistaHei kiitti tosi paljon kommentista ja tosta upeesta kuvasta! :)
VastaaPoista